Hyvinvointia myös ihmisille

Olen käyttänyt metsää jo vuosia terapiapaikkanani. Vaikka välillä tulee päiviä, että ei huvittaisi mennä ollenkaan sinne rämpimään, sieltä pois tullessa on kuitenkin aina parempi fiilis. Jopa silloin kun saa kaatosateen päällensä. Yleensä lähden metsään selvittelemään ajatuksiani. Joskus hakeudun luonnon äänien seuraan, tai vaihtoehtoisesti laitan musiikit korville, katselen ympäristöä, ja mietin elämän menoa. Välillä saatan laittaa myös jonkun äänikirjan kuunteluun, välillä jotain humoristista podcastia. Liikun koko ajan eteenpäin, mutta metsä ei minulle ole mikään hikijumppa. Ellei sitten ole tullut laitettua liikaa vaatetta päälle. Helposti tulee lähdettyä ylipukeutuneena. jos kotipihalla ilma tuntuu viileältä. Omat  lenkkipolkuni ovat kuitenkin hyvin vaihtelevaista maastoa, joskus saa kiivetä korkealle ylös ja joskus taas mennään peltoaukeaa. Metsän puolelle päästyäni saatan kuitenkin pysähtyä katselemaan maisemaa jostain korkealta kallion päältä, tai ihastelemaan juuri vaihtunutta vuoden aikaa ja sen tuomaa tunnelmaa. Syön mustikoita, jos niitä sattuu olemaan, tai kerään sieniä kun niiden aika on. Sienestys onkin yksi lempiharrastuksistani, silloin en tarvitse muita virikkeitä kuin etsimisen ja varsinkin löytämisen ilon.

Tutkimustenkin mukaan luonnon läheisyys vähentää sairastavuutta ja lisää onnellisuutta.
Yhteys luontoon on monille tärkeä vaikka
yhteiskunnan muutokset ovat toisaalta heikentäneet tätä luontosuhdetta. Erityisesti  lasten ja nuorten kohdalla. Hyvänä esimerkkinä toimivat omat lapseni. Muutin kaupungista maalle kun he olivat 7- ja 4-vuotiaita. Heidän ollessa pieniä, vapaapäivinä tehtiin usein metsäretkiä. Nyt kun he ovat jo teini- ja esiteini-ikäisiä, ei paljon saa houkuteltua pillimejuhen ja keksien kanssa metsään. Sentään joskus he lähtevät mukaan ihan vaan lenkille, ja silloin tällöin jopa hakutreeneihin mukaan. Näin saan heidätkin edes hetkeksi pois kännyköiden ja pleikkareiden maailmasta. Molemmilla kyllä on harrastuksia, mutta luotoyhteyttä ei näissä juurikaan ole. Toivon kuitenkin että omalla esimerkilläni, hekin vielä joskus huomaavat kuinka ihanaa luonnossa on leputtaa hermoja. 

Luonnolla on todettu olevan merkittäviä hyvinvointivaikutuksia.
Jo noin 15–20 minuutin luonnossa oleilu auttaa laskemaan verenpainetta. Tämän vaikutuksen saa pelkästään jo istumalla metsässä tai muussa rauhallisessa puistoympäristössä.

Myös fyysiset oireet saavat helpotusta. Tämän olen itsekin kokenut. Aiemman ammattini vuoksi, täytettyäni kolmekymmentä aloin kärsimään selkäoireista. Metsässä kulkeminen kuitenkin toi helpotusta jatkuvaan kipuiluun, tai ainakin se sai loistavasti ajatukset pois siitä.
Kun ihminen rentoutuu, fyysiset oireet vähenevät, jotka monesti johtuvat jännittyneisyydestä tai huonoista työskentelyasennoista. Myös päänsärky voi loppua luonnossa liikkuessa. Toki aina pitää muistaa, että on sairauksia, jotka eivät tietenkään parane menemällä metsään, mutta oireet saattavat hyvinkin helpottua sen ansiosta.

Metsällä ja ylipäätään luonnolla on useita terveysvaikutuksia myös psyykkisellä puolella.
Luonnon seesteisyys vaikuttaa myönteisesti  jatkuvassa tietotulvassa ja kiireessä elävään ihmiseen. Luontoliikunta voi myös parantaa myös stressin heikentämää vastustuskykyä.

Mieliala kohenee. Se todella auttaa unohtamaan arjen huolet ja murheet. Metsässä olemista voi kutsua maadoittumiseksi. Luonto auttaa olemaan vain tässä hetkessä, koska silloin voi jättää kaiken muun taakse. Minulla on pääasiassa aina puhelin äänettömällä kun lähden metsään, enkä lue kesken kaiken sähköposteja tai muita, varsinkaan työhön liittyviä viestejä. Luontoäiti, äiti maa antaa silloin energiaa, hoivaa ja huolenpitoa. Sillä hetkellä ei tarvitse olla mitään muuta. Riittää että vain olet.

Fyysinen aktiivisuus myös usein lisääntyy luonnossa. Hyvä olo houkuttelee liikkumaan siellä myös uudestaan. Liikunta luonnossa koetaan kevyemmäksi kuin sisätiloissa. Tästä olen itse oikein hyvä esimerkki. En ole koskaan viihtynyt jumpissa tai salilla. Kaikki koulun sählypelit olivat kaikkein kamalinta liikuntattunneilla. 

Olen joskus harrastanut myös ratsastusta. En huvittanut yhtään mikään kouluratsastus tai muu kentän kiertäminen, vaan parasta oli kun sai lähteä maastoon, eli luonnon keskelle. 

Luontoympäristö vaikuttaa lisäksi  positiivisesti vuorovaikutukseen muiden kanssa. Luonnon avulla suhde omaan itseen ja toisiin ihmisiin koetaan tasa-arvoisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi. Siksi esimerkiksi ryhmähengen parantamiseksi järjestetään usein tapaamisia, ohjelmanumeroita ja retriittejä luonnon keskelle. Kukapa ei olisi tyhy-päivää joskus viettänyt jossain luonnon läheisyydessä. Ja jos ei ole, pitäisi ehdottomasti tehdä se!

Ihminen haluaa usein hakeutua luonnon läheisyyteen, koska luonto, erityisesti metsässä, on puhdasta ja happirikasta. Puut ja kasvit ovat, ja tuottavat energiaa, joka lisää tiedostamatta ja tahtomatta ihmisen hyvinvointia hyvin monimuotoisesti. Ja mikä parasta. Se on kaikille sopivaa, ilmaista tai vähintäänkin edullista ja täysin luonnonmukaista hoitomuotoa.