Hila&Anni

Hila (s. 8/2021) on käyttölinjainen saksanpaimenkoira. Harrastamme pk-lajeja, päälajina henkilöhaku. Hila on tuonut minulle aivan uuden näkökulman, mitä koira tarvitsee elääkseen onnellista ja tasapainoista elämää. Ei sillä että edelliset koirani olisivat olleet jotenkin onnettomia, vaan vaatimukset ovat aivan eri luokkaa tämän tyyppisen rodun kanssa kuin monen muun rodun. Saksanpaimenkoira on vähän kuin ADHD- lapsi, tarvitsee erityisesti elämän alkutaipaleella paljon ohjausta, tukea ja toistoja, postiivista kannustusta sekä selkeät rajat ja rutiinit. Näin arki sujuu paremmin. Saksanpaimenkoira on maailman paras perheen jäsen, mutta tarvitsee määrätietoisen koulutuksen.
Tämä rotu ja harrastus (puhun omista kokemuksista palveluskoiralajien parissa) vaatii pitkää pinnaa ja sinnikkyyttä, reilusti huumorintajua, kiloittain herkkuja sekä roppakaupalla rapsutuksia. Hilan kanssa on tullut kymmeniä itkupotkuraivareita ja verta-hikeä-kyyneleitä. Välillä on todellakin tehnyt mieli luovuttaa, mutta onnistumisen hetkillä taas muistaa, miksi koiraharrastus on niin kivaa. Meidän yhdistyksemme on Salon Seudun Palveluskoiraharrastajat ry eli SSPH. Tai kuten 12-vuotias poikani sanoi; Salon seudun pahuuskoirat,koska ei tarkkaan muistanut, mitä lyhenne tarkoittaa.
Linkit yhdistyksen sivuille löytyy tästä

Mitäpä sitten kertoisin itsestäni.. Olen monitoimiyrittäjä Salosta. Laumaan kuuluu tällä hetkellä kaksi lasta, kolme kissaa ja kaksi koiraa.
Koiria on ollut elämässäni ihan lapsuudesta asti, ja ensimmäinen oma koira tuli v. 2002. Pk Collie Dani, ja siitä lähtien on aina ollut vähintäänkin yksi koira. Collieita kolmena kappaleena, vuosina 2002-2018. Ennen Hilaa, elämää täytti myös yksi Serra de Airesin paimenkoira Muru, 2016-2021. Muru olikin ihan omaa A-luokkaansa, mutta ei tässä sen enempää hänestä. Ihana koira, ihanien muistojen kera.
Tämän jälkeen yritin opetella elämään ilman koiraa. Eihän siitä mitään tullut. Puolen vuoden kuluttua mieli alkoi jo kovasti haikailemaan juurikin saksanpaimenkoiraa, joka oli ollut haaveni jo vuosien ajan. Tiedostaen kuitenkin rodun vaativuuden, tätä haavetta oli ruuhkavuosien takia siirretty pitkään. Niin kuin jo aiemmin mainitsin, kyseinen rotu vaatii täysin erilaisen koulutuspohjan kuin nuo aiemmat koirat, ja tietysti rodulle tyypillisiä tehtäviä. Aiemmat koirani ovat olleet lähinnä kotikoiria, ja kouluttaminen on ollut hyvinkin helppoa siinä tavallisen arjen lomassa, mutta Hilaa ottaessa heräsi kiinnostus palveluskoiralajeihin. Autuaan tietämättömänä mitä kaikkiea palveluskoiralajit ja varsinkin niiden treenaaminen oli, minusta tuli SSPH:n jäsen, ennen kuin koira oli edes kotona. Hila muutti meille 5kk ikäisenä, joten yhteistyön rakentaminen aloitettiin täysin eri pohjalta kuin silloin, jos kyseessä olisi ollut pieni luovutusikäinen pentu. Paljon on opittu, ja paljon on vielä opittavaa. Mutta kaikki on todellakin ollut sen arvoista.

Hilan jälkeen laumamme on vielä täydentynyt yhdellä chihuahualla, joka saapui aikuisena kodinvahtajana, vähän sattuman kautta.

Tässä lyhyesti koirataustani. Ja niihin muihin yrityksiin pääset tutustumaan paremmin alla olevista linkeistä